Elias

Olin ensimmäisellä luokalla, kun minulle tuli kova kuume.

Tammikuussa 2012, viikon korkean kuumeilun jälkeen, Eliaksella diagnosoitiin akuutti lymfoblastileukemia. Syöpähoidot aloitettiin 20.1.2012 Lastenklinikalla. Tuntui, että maailma olisi romahtanut, ja huoli Eliaksen paranemisesta ja jaksamisesta oli kova. Erityisesti pienen pojan yksin jättäminen sairaalaan ensimmäisinä öinä oli sydäntä särkevää. Silloiset osasto 10:n säännöt kielsivät vanhempia yöpymästä sairaalassa. 

Kävin monta kertaa lääkärissä, mutta vasta neljäs lääkäri otti kunnon näytteet ja sitten tajuttiin, että minulla oli leukemia. Jouduin lastensairaalaan.  Siellä minua pelotti ja ihmetytti. Luulin, että olisin sairaalassa vain yhden yön, mutta olin siellä neljä viikkoa. Minulla oli ikävä kotia. Sairaalassa ei saanut olla äiti tai isä yötä. Yöllä mietin meidän koiraa Nipsua. Sain iPadin, jotta jaksaisin paremmin.

Oli raskasta seurata, kun Elias joutui kestämään raskaat hoidot, jotka tuottivat kipua, muuttivat hetkellisesti ulkonäköä ja välillä vaikuttivat myös psyykkeeseen. Elias itse piti pahimpana hoitoihin liittyviä pistoksia.

Yksi päivä minulta lähti hiukset ja olin ihan ruman näköinen. Kortisoonista minulle tuli kova nälkä, söin kuin hevonen. Kerran söin kokonaisen perhepizzan. Minusta tuli lihava. Inhosin keltaista lääkettä, koska silloin joutui olemaan sairaalassa monta yötä ja joutui nukutukseen. Nukutuksessa laitettiin sitä samaa lääkettä selkäytimeen.

Madaltuneen vastustuskyvyn vuoksi Elias joutui elämään infektioriskissä, mikä tarkoitti sosiaalisen elämän kaventumista. Ekaluokkalainen joutui hetkeksi jättämään oman koulunsa ja opiskelu tapahtui kotona ja sairaalassa. Myös esim. kaupassakäynnit, harrastukset, kaverisynttärit ja lomailut saatiin unohtaa.

Infektioriskin takia en saanut mennä mihinkään kauppaan. Kerran kävin salaa pelikaupassa ja kerran isä vei minut äidiltä salaa Prismaan. En saanut mennä uimaan enkä pitää kaverisynttäreitä. Leukemiahoidot kestivät 2,5 vuotta. Viime kesänä hoidot lopetettiin, koska olin terve. Tuntui hyvältä, kun leukemiaa ei enää ollut. Halusin pitää juhlat, mutta niitä ei ole vielä pidetty.

Tällä hetkellä Elias on neljännellä luokalla ja hän käy säännöllisesti verikokeissa ja lääkärissä. Eliaksen ja koko perheen hartain toive on, että leukemia ei uusiutuisi ja Elias saisi jatkaa tavallisen lapsen elämää.

Aina, kun minulla on kuumetta, niin pelkään, että leukemia on tullut takaisin.