Niklas
Niklas syntyi helmikuussa 2010 kauniina talvisena pakkasyönä.
Hän oli syntymästä asti pahasti allerginen kaikelle ja oireili niin suolistolla, iholla kuin hengitystieoireilla. Ensimmäisenä jouluna alkoi sairastelukierre, jonka takia päädyttiin kitarisaleikkaukseen syksyllä 2011. Leikkauksen jälkeen Niklaksen olotila huononi vähitellen. Hänellä oli jatkuvasti pientä lämpöä ja hän lopetti syömisen ja juomisen. Torstaina 6. lokakuuta Niklaksen elämä muuttui kertaheitosta. Silloin huomasimme kotona, että mahassa on kivikova möykky vasemmalla puolen – kuin tennispallo.
Lähdimme KAKSille päivystykseen, jossa tilanne muuttui hetkessä taisteluksi elämästä. Labranäytteiden jälkeen Niklas meni tajuttomaksi ja silloin tuli kiire. Lääkäreiden tutkiessa Niklasta häneltä löytyi vuotava kasvain mahasta ja tilanne oli erittäin kriittinen. Lääkärit selvittivät joutuisivatko tekemään hätäleikkauksen KAKSilla. Sitä ei onneksemme tarvinnut siellä tehdä, vaan ambulanssi kyyditsi Niklaksen ja äidin OYSiin lasten teholle. Siellä oli vastassa lasten hematologian ylilääkäri, joka tutkimukset tehtyään kertoi turhia kainostelematta, ettei Niklas välttämättä enää selviä aamuun asti.
Meidän onneksemme Niklas jaksoi kuitenkin taistella ja seuraavana päivänä hänelle tehtiin ensimmäiset tutkimukset ja hänet nukutettiin. Samaisena perjantai-iltana häneltä poltettiin kasvaimeen meneviä verisuonia verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Tämä auttoi tilannetta sen verran, että hän jaksoi taistella vielä viikonlopun yli. Seuraavalla viikolla kasvaimesta yritettiin ottaa koepalaa, mutta se ei onnistunut. Tiistaina lääkärit päätyivät leikkaamaan koko kasvaimen pois. Tunnit olivat pitkiä odottaessa saammeko lapsemme vielä takaisin. Onneksemme leikkaus onnistui. Niklaksen mahasta poistettiin 750 g painanut kasvain. Samalla häneltä poistettiin osa suolta. Vasen munuainen oli jossain kasvaimen mukana.
Niklas oli teholla parisen viikkoa ja siitä suurimman osan nukutettuna. Tänä aikana saimme kuulla lääkäriltä, että Niklaksen taudiksi on selvinnyt neuroblastooma stage 4 (+ n-myg) – erittäin huonon ennusteen tauti. Oikeastaan sitä ennustetta ei meille edes suostuttu enää antamaan. Tauti oli levinnyt luustoon ja luuytimeen.
Lasten hematologian osastolle Niklas siirrettiin heti, kun olotila antoi myöten. Samalla alkoi neuroblastooman 70 päivän hoitokaavio pitäen sisällään 8 kuuria sytostaatteja. Niklas ei syönyt itse mitään, joten aika pian osastolle menon jälkeen hänelle laitettiin peg-letku. Uuden vuoden jälkeen letku vaihdettiin mic-key-nappiin. Sytostaatit aiheuttivat paljon sivuvaikutuksia; pahoinvointia, limakalvojen palamista, ruokahaluttomuutta ja pahoja infektioita. Lähes jokaista sytostaattikuuria piti siirtää aiotusta, koska Niklas sai joka kuurin jälkeen infektion. Niklas oli täysin eristettynä ensimmäiset 3 kk. Hän pääsi käymään ulkona vain voinnin salliessa. Ensimmäisen kerran Niklas pääsi osaston käytäviä tutkimaan vuoden vaihteessa. Niklas vietti koko sytostaattijakson yhteen putkeen sairaalassa. Hän kotiutui vasta helmikuussa 2012 ensimmäisen kerran oltuaan sairaalassa lähes 5 kk.
Kun sytostaatit oli annettu, oli tutkimusten vuoro. Niklas sai niistä sen verran puhtaat paperit, että hänelle voitiin alkaa suunnitella jättihoitoa: omien kantasolujen siirtoa. Niklakselta ei kuitenkaan saatu Oysissa kerättyä kantasoluja, joten toukokuussa Niklas kävi Helsingin lastenklinikalla luuydinharvestissa. Lastenklinikalla saatiin onneksi kerättyä yhteen jättihoitoon kantasoluja. Kesäkuun lopussa 2012 Niklakselle annettiin jättiannokset sytostaatteja ja hänen luuytimen toiminta lakkasi. Heinäkuun alussa hänelle siirrettiin kantasolut takaisin. Kantasolusiirto meni hyvin, mutta sen jälkeen Niklaksen toiseen cvk:hon (keskuslaskimokatetri) pesiytyi bakteeri, jonka takia tuo tuiki tärkeä cvk piti poistaa. Onneksemme Niklas alkoi toipua siirrosta heinäkuun lopussa ja elokuun alussa Niklas pääsi kotiin. Syyskuussa Niklas sai vielä sädehoitoa vatsan alueelle, jossa pääkasvain oli. Lokakuussa poistettiin mic-key-nappi. Tämän jälkeen Niklaksella oli vielä kuuden kuukauden isoretinoidi-kuuri. Maaliskuussa 2013 saimme helpottavat uutiset loppututkimuksissa: Neuroblastoomaa ei löytynyt mistään. Parin viikon päästä otettiin cvk pois. Niklas oli eristyksessä kotona vielä heinäkuun loppuun 2013 asti. Syyskuussa hän aloitti ryhmäperhepäiväkodissa.
Nyt Niklas on 4v 10kk elämää täynnä oleva poika. Hän tykkää leikkimisestä, miesten hommista, uinnista, hiihtämisestä ja muskarissa käymisestä. Vielä edelleen hän löytää uusia asioita, joita ei ole tiennytkään olevan olemassa. Elämä on kuitenkin palannut jo lähes normaaleille uomille.