Santeri

Santeri oli kuin kuka tahansa iloinen kaksivuotias poika, kunnes syksyllä 2007 maailmamme romahti ja hänellä diagnosoitiin leukemia (ALL). 

Santeri kuului korkean riskin ryhmään, mutta koska hoitovaste oli hyvä, ei rankinta kantasolusiirtoon tähtäävää hoitoa nähty välttämättömäksi, ja tuolloisella tietämyksellä lähdettiin Santeria hoitamaan rankoilla sytostaattikuureilla.

Hoitojen piti olla ohi kaksi vuotta myöhemmin, mutta vain muutama viikko hoidon lopetuksen jälkeen syöpä uusi vasemmassa silmässä. Erittäin raskaat sytostaattihoidot alkoivat taas ja myös paljolti sovellettuna, koska silmästä ei ollut tunnettua hoitokaaviota ja parantumisen todennäköisyys oli erittäin huono.

Tammikuussa 2010 Santeri oli menettänyt liikuntakyvyn raskaiden hoitojen takia, eikä häneen lääkkeiden seurauksena saanut edes kontaktia. Maaliskuussa oli sitten sädetyksiä myöten kaikki keinot käytetty ja Santeri oli valmis kantasolusiirtoon.

Valitulla siirteellä oli melko hyvä vastaavuus Santerin soluihin, mutta lääkärin mukaan ei liian täydellinen, jotta todennäköisyys sen vastustuskyvylle tautia vastaan olisi parempi. Siirto sujui melko hyvin, vaikkakin joitain infektioita ja suoliston käänteishyljintää tulikin. Näihin syötiin sitten lääkkeitä ja ilmeisesti niistä johtuen, vaikka veriarvot pikkuhiljaa normalisoituivat jäi Santerin vasta-aine tuotanto puuttumaan.

Tilanne on nykyään vakaa, meillä on normaali arki, joka onkin aikamoista juhlaa kaiken koetun jälkeen. Toki Santeri pysyy kunnossa sillä, että käydään sairaalassa vasta-aine tankkauksissa ja suoliston hyljintä pidetään aisoissa lääkkeillä. Liikunnassa Santeri ei ihan pysy muiden perässä, mutta muutoin pystyy siihen mihin muutkin ja tärkeintähän kaikessa on, että meillä on vielä Santeri. Niin monella kohtalotoverilla kohtalo päätti toisin.