Eetu
Helmikuun 24. päivä lähdimme Eetun kanssa terveyskeskukseen nielemis- ja tasapaino-ongelmien vuoksi. Sieltä meidät lähetettiin TYKS:iin, koska lääkäri ei löytänyt mitään syytä oireille. Pyörimme TYKS:issä lääkäriltä ja osastolta toiselle koko päivän. Illalla lääkäri kertoi, että jäisimme infektio-osastolle yöksi, koska seuraavana päivänä Eetusta otettaisiin magneettikuva ja tutkittaisiin tarkemmin nielua.
Helmikuun 26. päivä Eetu heräsi hyvin limaisena ja oli todella huonossa kunnossa. Hoitajien piti imeä limaa Eetun suusta, koska hän ei itse enää pystynyt kunnolla nielemään. Hoitajat onneksi olivat kanssamme Eetun huoneessa siihen asti, että kutsu seuraaviin kokeisiin tuli.
Eetu vietiin ensin nielutähystykseen ja sieltä tuli nopeasti meille tieto, että kaikki oli ok. Seuraavaksi lääkäri tuli kertomaan, että Eetun päästä on löydetty magneettikuvissa kasvain ja se oli hiukan kinkkisessä paikassa. Romahdin totaalisesti. Hoitaja tuli halaamaan minua ja kertoi, että Eetusta otetaan vielä lisäkuvia ja siihen menee ainakin pari tuntia.
Odotellessamme kutsua Eetun luokse, mietimme että MIKSI juuri meidän poika? Vaikka ei tällaisia uutisia tietenkään kenellekään toivo. Korvaamaton apu löytyi kuitenkin kuuntelevista ystävistä. Yksi ystäväperheistä oli itsekin käynyt saman läpi ja tiesimme, että voimme koska vaan soittaa ja puhua heille. Kysyä asioista, jotka askarruttivat.
Pääsimme kuvien ja kokeiden jälkeen Eetun luokse teho-osastolle ja pieni miehemme oli täynnä letkuja ja lisää laitettiin koko ajan. Lääkärit saapuivat luoksemme ja ainoa asia joka jäi mieleen keskustelusta oli, että Eetulla oli välitön hengenvaara! Illalla vielä mainittiin sana hengityskone, niin pohjalla oltiin.
Noin viikon päästä kasvaimesta otettiin koepala ja samalla Eetulle laitettiin tragestooma eli keinonenä. Kasvain ei ollut leikattavissa sijaintinsa vuoksi. Lääkärit tekivät hoitosuunnitelman, johon kuului monia lääkkeitä ja sädehoitoa. Seuraavat kuukaudet vietimme siis TYKS:issä. Päätimme viettää vuorotellen yöt sairaalalla isän kanssa, jotta kaikki saisivat tarpeeksi lepoa, ja että Eetun isoveljen arki jatkuisi mahdollisimman "normaalina".
Monien mutkien ja infektioiden jälkeen Eetun sädehoito saatiin vihdoin päätökseen vapuksi. Me pääsimme vihdoin sairaalasta kotiin. Eetulla oli vielä vaikeuksia syödä ja juoda, joten nenämahaletku oli vielä hetken käytössä kotona. Saimme myös lainaksi pyörätuolin helpottamaan liikkumista.
Eetu oli vielä huonossa kunnossa fyysisesti, johtuen siitä, että hän oli käytännössä vain maannut kaksi kuukautta sairaalassa ja tarvitsi apua ihan kaikessa. Lihaksisto ei ollut tottunut liikkumaan tai kannattelemaan painoa. Pikku hiljaa kuitenkin kädet alkoivat voimistua, sitten niska, ja nyt me jo kävellään melkein itsenäisesti.
Eetu on ollut koko ajan superpositiivinen ja jaksaa aina piristää meitä muita huikeilla letkautuksilla. Ikävät toimenpiteetkin hän suorittaa superturtles -asenteella.
Eetulle ja hänen isoveljelleen olemme kertoneet, että Eetulla on paha pipi päässä ja sitä ei voi puhaltaa pois. Emme ole käyttäneet poikien kuullen syöpä-sanaa, koska he eivät sitä ymmärtäisi ja se lisäisi poikien epätietoisuutta.
Lääkäreille olemme sanoneet, ettei meitä "kiinnosta" ennusteet, me HOIDETAAN tämä! Olemme jo teho-osastolta asti sanoneet lääkäreille, että laitamme kaikki todennäköisyydet ja ennusteet uuteen uskoon kertaheitolla. Ne ovat kuitenkin vain ennusteita, jokainen kasvain kun on omanlaisensa. Niin kauan kun Eetu voi hyvin, me muutkin voimme hyvin.
Suurta iloa ja vertaistukea saamme Sylvan järjestämistä tapahtumista. Eetu pääse leikkimään ja tapaamaan muita lapsia. Ilman näitä ilon hetkiä, tapahtumia joissa lapset saavat hetken olla ja leikkiä kuin terveet lapset, ja ihmisiä jotka jaksavat aina olla positiivisella ja kannustavalla päällä, me emme pääsisi mihinkään infektioriskin vuoksi ja joutuisimme viettämään kaiken ajan kotona.
"Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan. Hanskat ei tipahda, periksi ei anneta... Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa... Katse eteen ja suupielet ylöspäin, antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan..." - Elastinen